Kenellä tahansa meistä on kyky toimia väkivaltaisesti. Kukaan ei kuitenkaan ehdoin tahdoin ja harkitusti halua toimia väkivaltaisesti ainakaan läheisiään kohtaan. Kaikki ymmärtävät, että väkivaltaisesti toimimalla ei voi edistää oman elämänsä rakentumista, eikä hyvää yhdessäoloa omien läheistensä kanssa. Silti usein juuri läheiset ovat niitä ihmisiä, joihin väkivalta kohdistuu.

Vaikka tilanteet, joissa väkivaltaa esiintyy, ovatkin usein poikkeuksellisia, on hyvä mieltää väkivaltaisten toimintatapojen liittyvän oman mielen tasapainoon. Joissain tilanteissa oma sietokyky ylittyy ja seurauksena voi olla kohtuuton raivostuminen tai väkivaltaista toimintaa. Tällainen reagointitapa voi helposti viritä tunnetasolla tärkeiden ihmisten (lapset, puoliso) kohdalla. Tyypillistä on syyn näkeminen aluksi vain toisessa osapuolessa, kunnes jonkun ajan kuluttua on mahdollista havahtua ihmettelemään myös omaa toimintaansa. Tätä seuraa tavallisesti katumus, voimakas paha olo ja itseen kohdistuvat syytökset.

Väkivaltaisuuden myöntäminen henkilökohtaiseksi vaikeudeksi onnistuu yleensä siinä vaiheessa, kun oma toiminta on riittävän monta kertaa toistunut samanlaisena ja huolimatta omasta päätöksestä pidättäytyä väkivaltaisista toimintatavoista onkin taas toiminut väkivaltaisesti.